Perustaminen ja inventoinnit
Valtakunnan metsien kahdeksannen inventoinnin yhteydessä Metsäntutkimuslaitos perusti vuosina 1985-1986 kolmen tuhannen pysyvän koealan verkoston metsien ekologisen tilan ja luonnon monimuotoisuuden seurantaa varten. Koealat mitattiin uudelleen vuonna 1995. Pienempi osajoukko koealoista mitattiin vuonna 2006 osana BioSoil projektia. Koealajoukko inventointiin jälleen kokonaisuudessaan Operaatio Mustikka -projektissa vuosina 2021-2023
Otanta-asetelma
Koealaverkosto koostuu koko Suomen kattavaan systemaattiseen ruudukkoon sijoitetuista rypäistä. Rypäiden etäisyys toisistaan on Etelä-Suomessa 16 x 16 km, ja Pohjois-Suomessa 24 km pohjois-etelä suunnassa ja 32 km itä-länsi suunnassa. Etelässä jokainen ryväs koostuu neljästä etelä-pohjois suuntaan 400 m välein sijoitetusta koealasta. Pohjoisen rypäissä on kolme koealaa sijoitettuna 600 m välein toisistaan.
Kasvillisuusinventointi
300 m² koealalle sijoitettiin neljästä kuuteen kappaletta kahden neliömetrin kokoista ruutua. Näiltä tehtiin silmämääräinen arvio kenttäkerroksen ja pohjakerroksen kasvien prosentuaalisesta peittävyydestä. Kunkin lajin runsaus arvioitiin kasvin maanpäällisten osien projektiopeittävyytenä maanpintaa kohti. Peittävyydet kirjattiin prosentin tarkkuudella, alle 1 % peittävyydet 0,1 % tarkkuudella. Kaikki koealan alueella esiintyneet putkilokasvilajit inventoitiin, mukaan lukien ruutujen ulkopuoliset kasvit. Pohjakerroksen (sammalet, jäkälät) lajeista ja muista taksoneista inventoitiin vain pieni ennalta sovittu joukko (ks. maastotyöohje).
Puustomittaukset
300 m² koeala on jaettu tarvittaessa erillisiksi metsikkökuvioiksi. Metsätalousmaalla jako on tehty kasvupaikan, puuston ja käsittelyhistorian perusteella. Koealan alueelle osuvat muut kuin metsätalousmaahan kuuluvat maaluokat on rajattu vastaavasti omiksi kuvioikseen.
Kuviolta kirjatut tiedot ovat maaluokkakohtaisia. Pääosa niistä koskee metsä- kitu- ja joutomaan kuvioita. Metsätalousmaalla metsikkökuvion vähimmäispinta-ala on Etelä-Suomessa vähintään 0,25 ha ja Pohjois-Suomessa 0,5 ha.
Koko metsikkökuviota koskien on kirjattu maaperää, kasvupaikkaa ja käsittelyhistoriaa kuvaavia muuttujia. Kuvion luonnontilaisuutta on arvioitu suhteessa puuston rakenteeseen, lahopuujatkumoon ja ihmisen toimintaan.
Metsämaakuvioiden puusto on kuvattu puujaksoittain korkeintaan kahdelta puujaksolta. Kullekin jaksolle on mitattu omat, koko jaksoa kuvaavat puustotunnukset (pohjapinta-ala, keskipituus, jakson ikä, ym.) Taimikehitysluokan jaksoille on mitattu lisäksi runkoluvut. Myös mahdolliset tuhot ja tuhonaiheuttajat on kirjattu puujaksoittain.
Koealan alueelta on mitattu lukupuina kaikki rinnankorkeusläpimitaltaan yli 10,5 cm kokoiset puut 9,77 metrin säteeltä koealan keskipisteestä. 4,5–10,5 cm läpimittaiset puut on mitattu 5,64 metrin säteeltä. Lukupuista on kirjattu puulaji, rinnankorkeusläpimitta, puuluokka, ja latvuskerros.
Lukupuiden joukosta on mitattu koepuuna kunkin puulajiryhmän (mänty, kuusi, lehtipuut) ja jakson pohjapinta-alamediaanipuu. Koepuista on mitattu lukupuutunnusten lisäksi pituus, ikä ja elävän latvuksen alaraja. Männyiltä on laskettu myös neulasvuosikertojen määrä.
Metsä- kitu- ja joutomaakuvioiden kaikista alle 4,5 cm paksuisista ja yli 20 cm pitkistä elävistä puista ja pensaista on laskettu runkoluku ja keskipituus 5,64 m säteeltä koealan keskipisteestä. Pienpuut on jaettu eri luokkiin puulajin perusteella ja puulajin sisällä alle 1,3 m ja yli 1,3 m pituiset puut on jaettu vielä omiin luokkiinsa. Myös muut pituusluokat olivat mahdollisia.
Myös puuston ja pensaskerroksen prosentuaalinen latvuspeittävyys on arvioitu silmävaraisesti lajeittain.
